Miksi puhutaan sallivista UAS-ilmatilavyöhykkeistä eikä  lennokkikentistä?

Lennokkikenttä on maan pinnalla sijaitseva alue, jossa lennokkeja käytännössä lennätellään. Se voi olla kerhon vuokraama pelto tai joku muu. Se voi sijaita myös lentopaikan yhteydessä, jolloin se voi olla osa sen kiitotietä tai joku muu paikka sen alueella. Suomessa lennokkikenttiä on talvisin myös järvien jäillä. Osa lennokkikentistä on yksityisalueita, jolloin niillä liikkuminen vaatii erillisluvan. Osalla voi liikkua jokamiehenoikeuteen perustuen.

 

Kuva: Kiuruveden lennokkikenttä sijaitsee lentopaikalla sen kiitotiealueen toisessa päädyssä ja kentällä harrastetaan myös muuta ilmailua. Kaatiksen lennokkikenttä Kuopiossa sijaitsee kerhon vuokraamalla yksityisalueella ja se on varattu ainoastaan lennokeille.

 

Mikä on salliva UAS-ilmatilavyöhyke?

Salliva UAS-ilmatilavyöhyke on määritelty pala ilmatilaa. Se on perustettu lennokkikentän ympärille kertomaan muulle ilmailulle, että vyöhykkeellä on lennokkitoimintaa, jolla on lupa poiketa yleisistä säännöistä. Muulla ilmailulla on edelleen lupa lentää vyöhykkeen sisään ja lennokeilla on aina väistövelvollisuus. Salliva UAS-ilmatilavyöhyke merkitään ilmailukarttoihin, jolloin se on mahdollista kiertää sopivilla reittivalinnoilla ja huomioida mahdollinen lennokkitoiminta.

Kuva: Kaatiksen kentällä vyöhykkeen korkeus on n. 500m maanpinnasta. Käytännön lennätysalue on pieni verrattuna koko vyöhykkeen kokoon.

Vyöhykkeet ovat maan pinnan tasolla suuria verrattuna siihen, millä alueella lennokkeja lennätellään. Ne on tarkoituksella määritelty niin, että lennokkitoiminta pysyy kaikissa olosuhteissa vyöhykkeen sisällä. Lennokkitoiminta on sallittu vain näkölentosäännöillä (VLOS) ja tapahtuu käytännössä paljon pienemmällä alueella.

Sallivan UAS-ilmatilavyöhykkeen tyypillinen muoto on kuusikulmainen sylinteri, jossa lennokkikenttä sijaitsee keskellä.  Kuusikulmion halkaisija on noin kolme kilometriä. Joissakin tapauksissa sylinteristä on leikattu pala pois tai se voi olla esimerkiksi suorakaiteen muotoinen. Tämä johtuu siitä, että vyöhykettä on trimmattu alueen muuhun ilmatilaan sopivaksi. Näin voidaan esimerkiksi välttää monimutkaiset säännöt tilanteissa, joissa vyöhyke olisi lentoasemien lähellä useamman ilmatilaluokan alueella.

 

Miten salliva ja rajoittava UAS-ilmatilavyöhyke voivat olla päällekkäin?

Rajoittavat UAS-ilmatilavyöhykkeet on perustettu suojaamaan siellä tapahtuvaa ilmailua. Miehittämättömien ilma-alusten lennätystä vyöhykkeellä on rajoitettu ja kaikki siitä poikkeava toiminta edellyttää erillistä lupaa. Luvan voi pyytää esimerkiksi lentopaikan päälliköltä tai lennonjohdolta. Silloin ei kuitenkaan voi sopia mitään poikkeuksia yleisistä määräyksistä. Tällaisia ovat esimerkiksi avoimen luokan 120 m korkeusrajoitus, ikärajat, tutkinnot jne.

Sallivan UAS-ilmatilavyöhykkeen sisällä voi poiketa yleisistä määräyksistä ja  sopia lennätyksistä vastaavien lupaehtojen puitteissa. Jos luvassa on esimerkiksi 1000 m korkeusrajoitus, niin sen puitteissa voi silloin sopia lennätyskorkeudet.  Lupa sinänsä ei oikeuta ilmailuun, vaan lennätyksistä on aina sovittava erikseen.

Kuva: Rautavaaran Lentokeskuksen EFRA lennokkikenttä.

 

Rautavaaran Lentokeskuksen EFRA lennokkikenttä. sijaitsee kenttäalueella. Sen salliva UAS-ilmatilavyöhyke on lähes kokonaan EFRA:n rajoittavalla UAS-ilmatilavyöhykkeellä.

Vyöhykkeellä on 5000ft ( noin 1500 m) korkeusrajoitus.

 

 

 

Kuva: Turku-Paattinen lennokkikenttä sijaitsee Turun lentoaseman rajoittavalla UAS-ilmatilavyöhykkeellä.

 

 

 

 

Turun lentoaseman kuvassa näkyvällä rajoittavalla vyöhykkeellä on 120 m yleinen korkeusrajoitus. Koska se on avoimen luokan suurin lennätyskorkeus, niin yksittäiset lennättäjät eivät voi sopia sen ylittämisestä lennonjohdon kanssa.

Turku-Paattinen lennokkikentän sallivalle UAS-ilmatilavyöhykkeelle on määritelty noin 500 m (1700ft MSL) korkeusrajoitus. Sen vuoksi lennokkikentällä toimivat voivat sopia lennonjohdon kanssa 120 m ylittämisestä aina 500 m asti.

 

 

 

 

 

Voiko lennokkikentille luoda pysyvät toimintamallit?

Lentopaikoille on mahdollista luoda säännöt niin, että lennokkitoiminta sallivalla vyöhykkeellä on mahdollista joustavasti niiden puitteissa ja ilman eri sopimista .

Lentoasemien ympärillä sijaitsevilla rajoittavilla vyöhykkeillä on tyypillisesti 0/50/120 m korkeusrajoitus. Sen ylityksestä voi sopia lennonjohdon kanssa vyöhykkeelle myönnetyn korkeusrajoituksen puitteissa. Ilmailuliitto neuvottelee nämä sopimiskäytännöt eri osapuolten kanssa keskitetysti ja on julkaissut siitä erillisohjeen.

Mitä salliva UAS-vyöhyke tarkoittaa lennokkiharrastajille?

Vyöhykkeen sisällä lennokkitoiminta on vapautettu useista lennokkeja koskevista määräyksistä. Hyvä esimerkki on korkeusraja tai vaikkapa tutkinnot ja ikärajat. Se ei kuitenkaan koske automaattisesti kaikkia siellä lennättäviä, vaan toiminnan täytyy tapahtua luvassa mainitun yhdistyksen puitteissa. Yhdistys laatii säännöt turvalliselle toiminnalle, hyväksyttää ne Traficomilla ja järjestää toiminnan niiden mukaisesti.

Sallivilla UAS-Ilmatilavyöhykkeillä voi edelleen harrastaa monipuolisesti eri lennokkilajeja siitä huolimatta, että sen ulkopuolella se saattaa olla haasteellista tai mahdotonta.